Moi,

Mun jutun, casen, keissin, tapauksen yms. piti olla helppo, selkeä ja vähän aikaavievä. Ei se mennytkään niin. Ne patologin tulokset tosiaan kertoi, että kasvain, kooltaan 1,5cm x 0,8cm alunperin, olikin isompi, erittäin aggressiivinen, vihainen (näitä sanoja lääkäri käytti) ja lähtenyt leviämään kohti luustoa . Mut oli leikattu kertaalleen, koepalan jälkeen. Koepalasta ensimmäiseen operaatioon meni aikaa n. reilu kuukausi. On ne paperilla toki kaikki, mutta ehkä päivämäärillä ei ole väliä :). Joten, se mitä lähdin Helsinkiin kuulemaan oli tietysti hyvät uutiset, mutta lekuri heitti sen synkän pilven päänpäälle heti kun sain arseni penkkiin. Eli ne Hyvät ja Huonot uutiset. Valitsin itse. Ensin ne huonot: kasvain on osoittautunut tyypiltään erittäin aggressiiviseksi ja meidän on pakko leikata uudestaan. MIKS?!, kysyin. Katselin naapuritalon rakennuksen kattotiiliä todeten, että melkoisen Jugendia, ihan jees. Lääkärinhuoneessa oli myös hoitajaharjoittelija. Ajattelin, kovin sympaattisen näköinen, varmasti tuleva hyvä valmis hoitsu. Kun koet 100 ajatusta ja sataprossaisen olemisen todellisuuden sekunnissa, niin muistat sen ikuisesti.

Sitten se iski, ryöppy koko elämää ja syöpää hetkestä, kun ensin toinen vanhempani sairastui syöpään, siitä 4 kk:n päästä toinenkin vanhempani sai syövän myötä 2 vuotta elinaikaa ja sitten minä, kolme vuotta myöhemmin, jonka tulevaisuus ei olekaan niin positiivinen, kuin aluksi kaiken piti olla. Enkä ole biologista sukua vanhemmilleni... 3 ihmistä, kaikki eri sukua samassa perheessä. 3/3 diagnoosina syöpä. Valuin kuvainnollisesti sieltä tasamaastolta johonkin tuntemattomaan kuoppaan. Siinä vaiheessa kivut edellisestä, 2 vkoa sitten tehdystä operaatiosta oli vielä melkoiset. Opettelin tulemaan toimeen turran kielen kanssa, läpilyöntikivut oli pahimpia. Työasiat oli tauolla pääosin. Kysyin mielestäni erittäin olennaisen kysymyksen, että mitä ¨¨¨¨¨järkeä mun on kuntoutua tullakseni revityksi uudestaan ja vielä suuremmassa operaatiossa. Viha, se on tunne joka hallitsi pitkälle sitä hetkeä, ei pelkokaan niin, pelko tuli myöhemmin.

Vedin kännit, mutta väsyin ennenkuin ehdin humaltua. Seuraavana päivänä soitin lääkärille uudestaan, että kertoisi mistä olikaan kyse. Kysymyksiä sateli läheisiltä. Siltä käynniltä lähtiessäni muistan, että hoitaja kysyi haluaisinko jutella jollekin ja sanoin olevani kiireinen, että kaveri odottaa kyydin kanssa, joka oli taxi, jolla kuljin hoitoihin. Huterat muistikuvat, mutta se mitä jäi, on niin kristallinkirkasta.

Onneksi sisäänrakennettu positiivinen elämänasenne kannatteli ja hyväksyin tilanteen hyvin. Se ensishokki oli siltikin järisyttävä. Pakoilin todellisuutta kääntämällä syöpäkasvaimen roolin tavalliseen häiritsevään asiaan, joka vaan täytyy leikata pois. Se harha karisi, koska tiedossa oli ihonsiirtoa ja vuorokauden nukutuksessapito ja toiveet siitä, että se paska ei ole levinnyt sittenkin imusolmukkeisiin. Käden vaurio, koska kaula tyhjennettiin samalla imusolmukkeista, muutama jäi toiselle puolelle. Tarkoituksena siis leikata lisää ns. marginaalialuetta edesmenneen kasvaimen ympäriltä. Varmistaa, että uusiminen ei onnistu. Sain n. kuukauden aikaa kuntoutua, joka lopulta oli hyvä asia kudosten kannalta, kuten lääkäri jaksoi tsempata ja näin se meni.

Soitin lääkärille ja pyysin, että operaatio voitaisiin tehdä yhden viikonlopun jälkeen, jolle oli varattu kylpylä jo keväällä. Lääkärit oli suunnitelleet operaation erittäin sopivasti sitä seuraavalle viikolle (kesäkuun neljäs). Halusin itsekkäästi vain syödä ja nauttia vielä kunnolla. Varsinkin syödä.. koska pussiruuat ja soseet ovat kaltaisiani tapauksia varten viikkoja tällaisten operaatioiden jälkeen. Peg-letkuun en onnekseni joutunut tutustumaan omakohtaisesti, vaikka sekin oli vaihtoehto. Nenä-mahaletku sen sijaan tuli tutuksi muiden ohessa. Omat hampaani sain myös kaikki pitää. Pienenä sivuhuomiona, että ensimmäinen paikka hampaaseen tuli tässä iässä, suu muuten erittäin hyvässä kunnossa, joka jätti kysymyksiin vielä enemmän hiljaisuutta vastausten muodossa. En ole tyypillinen suunpohjan syöpätapaus, varsinkaan iältäni.

Gluteeniton (pohja tattarista) jauheliha-juustopiiras, se on seuraavana vuorossa.

Terveyttä!

M